..elämään.

Koska..

Eilinen päivä oli paras pitkilleen. Syy tähän on mm. se kauan odotettu Turmion Kätilöiden joulushow.
Joku muukin oli päättänyt sijoittaa 10e hyvään keikkaan, Henkka oli loppuunmyyty. Onneksi oli ennakkoliput..
Kuvia ei taaskaan saanut, mutta muistikuvat ovat onneksi sitäkin terävämmät!
Poijjaat veti setin hyvin, ja päätteeksi vielä pistettiin Spinefarmille lämpimät terveiset kuvan muodossa.
Niinhän siinä myös kävi, ettei raha pysynyt neidin hyppysissä, vaan oli ostettava "rukoilija"huppari, joka muuten saattoi olla paras heräteostos pitkilleen!! On päällä aivan super yleellinen ja istuu täydellisesti. Ei mennyt hukkaan 40e!
Kiitos kaunis kuuluu Kätilö-poppoolle!

Mahdollisesti vielä yksi Kuopion reissu häämöttää tulevaisuudessa ennen joulua, koska Sawottaren jalka ei ole tykännyt vieläkään toipua entiselleen, ja vannoutunut korkokenkä fani ei ole voinut pitää pikkusiskon tennareita kummempia kenkiä jalassa. On siis "aivan pakko" lähteä kiertämään kenkäkauppoja ja etsittävä kestävät talvikengät. (Todellisuudessa olen aivan innoissani, sillä kenkäfriikillä ei ole koskaan popoja liikaa!)
Ehkä toteutan pitkään hautuneen haaveen ikiomista maihareista, jos nyt satun löytämään kohtuullisella hintaa 37 koon monoa.

Kuulumisista käsitöihin.
Joululahjojen teon jälkeen jäi suuri aukko päähän, kun ei tarvinnutkaan enää neuloa kamalalla tohinalla. Jollain tuo aukko sitten piti täyttää ja ostin kaksi raitalankakerää. Toisesta kehkeytyi jo säärystimet minun nilkkoja lämmittämään, mutta toinen jököttää vieläkin koskemattomien kerien säkissä. Uudet langat eivät enää mahdu isoon lankakoriini, joten ensimmäinen suurempi kassi pullistelee jo siinä vieressä hiukka onnettoman näköisenä.
Kilttinä tyttönä arvelin sitten kuluttaa ensin vanhoja keriä, ennen kuin isken kiinni uusiin. Tekaisin yön pimeinä tunteina itseäni ajatellen tupsu-raitapipon. Mallina oli iänikuinen "LörtsäDesing" ja lankoina musta ja tummanvioletti Novita Nalle. Kaiken kruunasi violetti tennispallon kokoinen pompula. Harmillista kyllä, edes käsityöt eivät viihdy käsissäni kauaa, vaan annoin pipon hetken mielijohteesta kaverilleni, joka huolehti koko keikan ajan siitä, että minulla pikkuisella oli edes suht hyvä näkymä lavalle. Pipo jäi siis ainakin näiltä näkymin kuvaamatta. Myös säärystimet odottavat kamera.

Kaikessa tässä tohinassa ja vieläkin keikan täpinöissä oleva Sawotar ei tahdo edes muistaa tehneensä itselleen (jälleen kerran) hetken mielijohteesta kirjoneulelapaset. Malli oli tällä kertaa Villapallon Malla-lapaset. Lankana käytin tuttua ja turvallista Nallea. En edes ehtinyt höyrytellä niitä, kun jo tumput löytyivät minun kätösistä työmatkalla. Vaikka itse sanonkin, niin jälki oli kerrankin niin hyvää, ettei silittely edes olisi ollut välttämätöntä!! Olen siis edistynyt.

Hyvä minä, jei.