Harjakoirarakkaus on vain vahvistunut päivä päivältä. Ei mahda nyt muuta kuin haaveilla.. :(

Tiistaina minulla ja Viikingillä tuli yhteistä matkaa täyteen huimat viisi vuotta. Sain lahjaksi ihanan Kalevalakorun Lumikukka-rannekorun. Siinä on juuri passelisti merkkaamassa jokaista vuotta yksi terälehti. Minä onneton en voinut antaa vastalahjaksi kuin villasukat, Viikingin lempinameja ja Savolaisten laulun nuotit. Tässä kohtaa sitten kuuluu kai sanoa että "ajatus on tärkein!"... Kuvaa noista sukista ilmeisesti myöhemmin.

Pakko tunnustaa että lähes halkeilen ylpeydestä. En siksi, että ensimmäinen työviikko on takanapäin, vaan siksi, että salitreeni on vihdoin alkanut tuottaa tuloksia. Vaikka ne eivät ole hurjia lukemia, olen erittäin tyytyväinen ja koko ajan olisi mahdoton draivi päällä. Huomenna on pakko päästä aamupäivästä taas vemmomaan!!
Kaikesta pinnistelystä ja irvistelystä huolimatta en vielä saanut rikottua penkkiennätystä perjantaina, mutta lähes kaikessa muussa olenkin ottanut roiman askeleen etiäppäin. Erityisen ylpeä olen hauiksistani. Ne ovat jopa saaneet muutamia hämmästelyjä. Ehkä on vaikea arvata että tämmöisen punkeron kädessä voisi olla jossain pehmeän kerroksen alla hieman papuakin.