Yhtenä aamuna sitä vain heräsi kylmään päivään ja joka puolella oli keltaisia puita.
Kesän lapsena olen yleensä harmitellut aina syksyn saapumista, mutta nyt tuntuu sille, että kaikki kesäjutut on tehty ja ilma saakin jo kylmetä. Eräs aurinkoinen päivä lähdinkin tekemään pientä kävelyretkeä kirpakkaan ilmaan.
Onneksi otin kameran mukaan. Tietenkin siitä oli akku jälleen loppumassa, mutta pari kuvaa ehdin näpsästä.
Laiturilla maleksiessa inspiroiduin kuvaamaan vuosi sitten tekaistut tumput.
Näissä on niin ihanat värit! Todelliset syksylapaset!
Koleat ilmat tarkoittavat tietty menekkiä villasukille, lapasille, huiveille ja pipoille. Sen huomaa kyllä vasemmankäden sormien kunnosta. Olen itselleni ollut tekemässä lapasia, mutta lähes jokaiset parit ovat löytäneet uuden omistajan ennen kuin olen ehtinyt omimaan niitä. Alan epäillä, toipuuko sormet koskaan entiselleen hurjien neulemaratonien ansiosta. Pianonsoitto on ollut paras apu, mutta kohmelo on kohmelo.
Keväällä kippasivat minut lakki ja todistus kourassa ulos koulusta ja juhlista otettu kuva Isännän kanssa tarvitsi arvoisensa omaperäiset kehykset.
Kerrankin jollain minun tekemälläni on jotain syvempää merkitystä: nuo värit ilmentävät meidän lempivärejä, sininen on minun ja punainen "tuon toisen".
Molempien nimet myös alkavat J:llä, joten huomioikaa pikkuinen koukero vasemmassa alakulmassa! Sydän kuvastaa puolestaan... niin, kyl te tiiätte. ;)
No joo, aika törkeä kötös.. Myönnetään. Paljon lisää valmistuineita juttuja olisi kerrottavana, mutta pidetään ihmislapsia jännityksessä kunnes jaksan taas ottaa lisää kuvia..
"Viep tyttöö mies kylymän käjen/haatuumuahan Vehmasmäjen"
-Verjnuarmu "Kuu paestaa, kuollu ajjaa"
Kommentit