On se vain niin ettei ahneutta tässä asiassa voi hillitä. Viikonloppuna ostin kaksi kerää Novitan Palmaa,  ja toisesta syntyi varreton "unisukka". Toista sukkaa ei ole vielä kuulunut syntyväksi. Pari päivää takaperin piti aloittaa uuden visaristin teko. Se on pitempi aikainen projekti, koska tahdon tehdä siitä "miltei täydellisen". Myöskään Sawottaren harjaantumattoman kädet eivät kestä kovan puun vuolemista pitkiä aikoja päivässä. Tämä risti olisi sitten tarkoitus lakata, jotta lopputulos olisi mahdollisimman vaikuttava. Itse tykkäisin pelkästä öljystä, mutta kokemus on osoittanut, että korussa se ei suojaa puuta tarpeeksi, vaan risti tahtoo likaantua, jotenka ehkä ensimmäinenkin risti olisi syytä vain lakata. Harmittaa, koska silloin puu ei enää tunnu niin pehmeälle, vaan mielestäni pinnasta tulee hieman keinotekoisen oloinen.
Eilen oli aloitettava vielä kokeilu salomonin solmuilla, nyt kun opin tekniikan.
Myös isoäidinneliö peitto on edistynyt. Reunus on valmis, ja jäljellä on enää hirveänkamalankauhea päättely. Langanpätkiä tuntuu olevan tuhansia. Mitenkähän selviän tästä urakasta...?
Työt etenevät kuitenkin aikalailla tasatahtia ja kohtuu nopeasti. Ammentaahan tekijä energiansa h*lvetillisestä Verjnuarmun ja Turmion Kätilöitten melskeestä.
Kuvia tulee sitten, kun laiskimus jaksaa niitä napsia.